Ratan ja Rataskär

Sinä, joka vierailet Ratanissa ensimmäistä kertaa, joudut kiemurtelevien pienten maanteiden jälkeen uinuvaan kylään. Kylästä löytyy pieniä ja kauniita puutaloja, muutama lammasaitaus sekä pienvenesatama, joka sijaitsee suojaisessa merenlahdessa. Mikäli olet aloittelija historian alalla, jatkat ehkä matkaasi lyhyen tauon jälkeen ja muistelet myöhemmin Ratania pienenä ja kauniina rantakylänä. Mutta Ratan on paljon muutakin kuin pelkkää rauhaa ja hiljaisuutta. Ratan on tärkeä osa pohjoisruotsalaista kulttuurihistoriaa. Ja oli hyvin lähellä, ettei Norrlannin suurinta kaupunkia Uumajaa sijoitettu Rataniin!

Kaikki alkoi Djäknebodan talonpojista, jotka halusivat perustaa markkinapaikan Rataniin. Edellytykset sataman perustamiselle Rataniin olivat parhaat mahdolliset, koska paikka sijaitsi hyvässä suojassa Rataskärin tai Båkskärin saaren takana, kuten saarta myös kutsutaan. Uuden markkinapaikan perustamisen ehtona oli, että talonpoikien tulisi rakentaa kapakka. Tästä talosta tulikin alueen ensimmäinen rakennus. Vieraillessasi Rataskärin saarella voit yhä nähdä vanhan kapakan perustukset.

Ratan koki suuruudenaikansa 1700-luvulla, kun kylästä tuli "Norrlannin satama". Se oli kaikkien länsipohjalaisten kaupunkien Uumajan, Piitimen, Luulajan ja Tornion tapulipaikka. Tapulipaikalla tarkoitettiin satamaa, jossa kaupunkien laivat tullasivat tavaroitaan. Ratania pidettiin koko Norrbottenin ja Västerbottenin rannikon hienoimpana satamana. Sinne rakennettiin meritullikamari ja Rataskärin saarelle rakennettiin tullihuone. Kaikille kaupungeille rakennettiin lisäksi omia varastoja. Luotsi- ja tullihenkilökunta rakensivat taloja mantereelle ja viljelivät maata.

Viimeinen Ruotsissa käyty sota oli sota Venäjää vastaan vuosina 1808-1809. Sota merkitsi suuria koettelemuksia Ratanille. Elokuun 20. päivänä vuonna 1809 ruotsalaiset ja venäläiset kohtasivat suuressa taistelussa ja taistelutantereena oli tietenkin Ratan. Ne asukkaat, jotka palasivat tämän jälkeen Rataniin, löysivät talonsa pirstaleina, omaisuutensa hajotettuna ja varastonsa tyhjennettyinä. Sodan muistot elävät Ratanilla yhä edelleen turvapaikkojen ja sotahautojen muodossa. Joissakin taloissa voi yhä nähdä luotien reikiä.

Ratan tunnetaan paitsi satamapaikana ja taistelutantereena myös ruotsalaisesta meritiedotuksesta, jonka yhteydessä Ratanin nimi kuullaan päivittäin. Ratanilla on ollut myös keskeinen rooli, kun mielenkiinto maankohoamista tai "vedenvähenemistä" kohtaan lisääntyi 1800-luvulla. Tiedemiehet seurasivat siellä tätä merkillistä ilmiötä, ja vuonna 1849 pohjanmaalainen tiedemies hakkasi ensimmäisen vedenkorkeusmerkin mantereen kallioon. Tätä merkkiä seurasivat sitten monet muut. Lisäksi satamaan pystytettiin vedenkorkeusmittari. Se rakennettiin vuonna 1891. Tänä päivänä Ratanissa on uusi vedenkorkeusmittari ja mittarin antamat tiedotukset kuullaan joka päivä Ruotsin radiossa.

Jos vierailet Rataskärin saarella, on sinun tietenkin seurattava pientä kulttuuripolkua saaren ympäri. Yhden kilometrin pituisen vaelluksen aikana näet ja opit paljon jatulintarhoista (labyrinteistä), kompassiruusuista, verkkojen kuivauspaikoista ja rakennusten pohjista. Matkan varrella ohitat myös majakan, joka rakennettiin vuonna 1891. Saaren huipulla on vanha majakka, joka kauan sitten palveli luotsin tähystyspaikkana. Siihen aikaan Ratanilla oli vielä oma luotsipiiri.

Rataskärin luonto on tyypillistä länsipohjalaista maankohoamisrannikon luontoa. Saari, joka nousee 21 metriä meren yläpuolelle, on kylän korkein kohta. Huipun alapuolella on hienoja kallioita ja kuusimetsiä, ja lisäksi saaren pohjoisosassa on pieni kuroutunut järvi. Suuri osa Rataskärin saaresta on luonnonsuojelualuetta ja koko alue Ratanin ja Rataskärin ympärillä luokitellaan valtakunnallisesti mielenkiintoiseksi kulttuuriympäristönsuojelun kannalta.