Rönnskär

Rönnskärin saaristossa veneilijät kohtaavat ulkosaariston. Saaristo muodostuu lukuisista etäällä toisistaan sijaitsevasta saarista ja luodoista, joista ainoastaan suurimmat ovat metsäisiä. Alue sijaitsee koivuvyöhykkeellä, jossa kuusia kasvaa ainoastaan pieninä kasvustoina. Pienempiä luotoja hallitsee nummimainen kasvillisuus. Rannat ovat kivikkoisia ja lohkareisia ja siellä täällä on myös kallioita. Jotkut luodoista ovat suhteellisen korkeita, ja isommatkin veneet mahtuvat purjehtimaan syvimmissä veneväylissä.

Storskäret on Rönnskärin saarista suurin. Saaren länsirannalla on tarunhohteinen keskiaikainen hautapaikka sekä jatulintarha. Itäisellä Storskärillä on useampi kalastajamökki, jotka ovat suureksi osaksi vapaa-ajankäytössä. Storskärin eläimistö on runsas ja kasvillisuus rehevää. Täällä kasvaa monta mielenkiintoista kasvilajia, kuten syyläjuuri (Scrophularia nodosa), keto-orvokki (Viola tricolor), mäkikaura (Avenula pubescens), kivikkoalvejuuri (Dryopteris filis-mas) ja peltopähkämö (Stachys palustris). Runsas kasvillisuus johtuu siitä, että Storskär sijaitsee alueella, jossa kallioperä on diabaasia, joka on monelle kasville suotuisampi kuin graniitti tai gneissi. Kaksi uutta tulokasta alueen kasvilajistossa ovat isorantasappi (Centaurium littorale), joka kasvaa Bergö Gaddarnalla, ja rantaputki (Ligusticum scoticum), jota kasvaa muutamassa paikassa Rönnskärillä. Rönnskärin eteläpuolella sijaitsevien Bergö Gaddarnan saarten ympärillä vedet ovat hyvin kivikkoisia ja vaikeakulkuisia. Alueella on runsas linnusto ja täällä pesii esimerkiksi merkittävä osa Suomen lapasotkista (Aythya marila).

Vierailessasi Rönnskärin saaristossa, nouset todennäköisesti maihin Fäliskäretillä. Fäliskäret muodostaa puupookinsa ja entisen luotsiasemansa kanssa Rönnskärin "keskipisteen". Punainen puupooki on rakennettu vuonna 1784 ja se on Suomen vanhin säilynyt puupooki. Sittemmin alueelle on rakennettu monta rakennusta, mm. luotsimökkejä, asuintaloja, leivintupa, puuvajoja, varastorakennuksia, tuulimylly, sepän paja sekä useampi navetta. Rakennuksista osa on jo purettu.

Uusi luotsiasema valmistui vuonna 1966. Kun luotsitoiminta loppui vuonna 1983, merivartiosto otti rakennukset haltuunsa. Vuonna 1997 koko saari rakennuksineen siirtyi Metsähallituksen omistukseen. Nykyään vanhoja asuintaloja vuokrataan mm. venekerhoille ja sukellusseuroille. Luotsiasemaa on kunnostettu ja muutettu luontoasemaksi. Asemalla on yöpymistilaa noin 10 hengelle. Aiemmin valkoinen rakennus on vuorattu punaisilla laudoilla, jotta se sopisi paremmin ympäristöön. Rannassa oleva telakka on sekin kunnostettu ja siellä on nyt makuupaikkoja 8 hengelle, rantasauna ja näyttelytila. Näitä tiloja voidaan varata suoraan Metsähallitukselta erilaista opastettua toimintaa varten.

Fäliskäretin luonto on avoin. Ainoastaan kapea puustovyöhyke reunustaa saaren itärantaa. Saaren pohjoisosa on varsin korkea ja kallioinen. Länsirannalla on hienoja rantakallioita. Saari kapenee etelään päin ja muuttuu siellä kiviseksi nummeksi. Jos vierailet saarella kesäaikaan, on sinun pysyttävä talojen läheisyydessä sekä saaren pohjoisosan kallioilla. Saaren eteläosassa pesii paljon lintuja, jotka tarvitsevat kesällä pesimärauhaa.